Tässä artikkelissa tutkittiin sitä, miten uskonnollisesti sitoutumattoman yleiskustantajan julkaisemassa Markku Karpion Tie auki taivasta myöten -nuortenromaanissa (2001) kristillistä ...fundamentalismia esitetään suhteessa jälkisekulaariin yhteiskuntaan. Tällöin keskiöön nousee toiseuden problematiikka, jossa fokusoiduttiin erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden esittämiseen.
Karpion romaania analysoitiin narratologisvaikutteisella lähiluvun menetelmällä. Narratologisesta analyysista edettiin tekstin kokonaistulkintaan, jossa teksti asetettiin valittuihin konteksteihin. Karpion teos kontekstualisoitiin paitsi suomalaiseen ja suomenkieliseen nuortenkirjallisuuden traditioon, myös suomalaiseen jälkisekulaariin yhteiskuntaan.
Tulkinnassa päädyttiin siihen, että romaanin sisäistekijä toiseuttaa fundamentalistisen uskonyhteisön ja sitä kautta ylipäätään institutionaalisen kristinuskon. Uskonyhteisön esittäminen stereotyyppisesti naisvihan, homofobian ja hengellisen väkivallan tyyssijana kertoo paljon siitä, millaisena jälkisekulaari yhteiskunta haluaa nähdä itsensä: tasa-arvoisena, yhdenvertaisena ja suvaitsevaisena. Tällöin näistä arvoista radikaalisti poikkeavat ajattelu- ja uskomistavat on helpompi sysätä jonkin toisen harteille kuin kohdata itsessään. Romaani jää kiinni toiseuttamiseen, vaikka sillä olisi mahdollisuus myös toiseuden tunnustamiseen, joka voisi mahdollistaa kohtaamisen ja vuoropuhelun esittämisen maailman ja uskonyhteisön välillä. Tarvitaankin yhtäältä aiempaa moninaisempia representaatioita uskonnoista realistisen nuortenkirjallisuuden kontekstissa ja toisaalta kriittistä lukutaitoa, jolla analysoida ja tulkita uskonnollisia ja uskonnollisaiheisia nuortenkirjoja.
PDF
